PÄÄKAUPUNKIREISSU

Aina sama ongelma, kuinka pukeutua pääkaupunkireissulle keliä ajatellen.

Laittaako paksun talvitakin ja saappaat, että tarkenee kaduilla kulkea vai riittääkö kevyemmät tamineet, niin ei tarvitse kaupoissa kuumasta kärsiä. 

Tällä takillakin olisi tarjennut…

Sattuneesta syystä, osin oman osaamattomuuteni siirtää iPadistani kuvia ja videoita blogiini, käytin vanhoja kuvia. Jahka tässä opettelen.

Kaamoskauden katkoksi pieni pääkaupunkiloma teki taas terää. Sopivin välein kun pääsee tutuista kuvioista vähän  erilaisimpaan ympäristöön ja tapahtumiin, niin eiköhän ala aivosolutkin valpastua, mieli virkistyä ja saada uutta potkua sekä innostusta itselle. Niinpä nytkin. 

Sattuipa sopivasti sokerina pohjalla toisen lomaviikkoni, Musiikkitalossa kiinnostava konsertti joten mieskin suhtautui suopeasti suostutteluuni pääkaupunkiin poikkeamiseen. Ei kun menoksi!

Vaakunassa varaus ja heti sinne saavuttaessa saatiin huone.

Sitten Cafe Esplanadiin lohisopalle. 

Sen jälkeen Akateemiseen kirjakauppaan, josta muutamia löytöjä tehtiin. Siellä iski sitten semmoinen simahtaminen ja petiin pakko päästä väsy, että tunnin pari hotellihuoneessa vaan oli saatava huilia. Niinpä levänneinä oltiin taas kuin uusia ja lähettiin liikkeelle intoa täynnä toiselle rundille.

Pientä vesisadetta piteli ja helsinkiläistä tuulta tavallisen tapaan. Mutta ei niin häirinnyt, kun maan alitse tunnelien kautta  kuljettiin. Kävely on muutenkin kivaa liikuntaa ajatellen. Pyritään miehen kanssa mahdollisimman paljon jalan kulkemaan. Pidetään kuitenkin varamme, että ei kerralla jalkoja turraksi tarvota. Kello alkoikin lähentelemään sitten sitä aikaa, että oli paras palata hotellille tälläytymään illan konserttia varten. Kerettiin sitä ennen vähä koisia, niin pirteänä sitten iltaan. Musiikkitalolle on Vaakunasta lyhyt kävelymatka, Postin takaa kun tepastelee niin siitä jo valoisa lasitalo näkyykin. SANOMATALON sisäkauttakin pääsee pitkästi, jos oikein kylmällä kelillä kuljettava.

KUVA


Oi, aina sama onnentunne kun astuu Musiikkitalon pyöröovesta sisään! Sen lämpö ja viihtyisyys tuntuu niin hyvältä. Poikkeuksellisesti nyt ei oltu varannuttu, saati ostettu lippuja. Konserttia mainostettaessa muistutettiin, että lippuja oli enää rajoitetusti. Vaan löytyipä vielä kahdelle viereiset paikat parvelta, hyvät näkymät ja kuuluvuus, jes!

RSO  Linnun johdolla on vain niin upean taitava ja osaava! ( kuten ylpeyttä voi tuntea myös omasta )

Myös tämän iltainen kapellimestari Manfred Honeck  oli homma hallussa ja yhteistyö orkesterin kanssa kävi häneltä hymyssä suin. Se välittyi myös musiikissa. Nelson Freire  ei sanonut itselleni aikaisemmin mitään, mutta googletuksen kuulemalla innostutti paikanpäälle pääsemään. Lirutteli tosi hyvällä  touchilla, mutta kuitenkin jätti jotenkin koskettamatta…Vähäeleisesti ja ei läsnäolevasti esiintyi, ei todellakaan millään lailla yleisöään kosivasti. Kaikki tyyni, ihana taidenautinto kokonaisuudessaan! Kannatti lähteä Lohtajalta asti!

Hyvin nukutun yön jälkeen oli ilo herätä aurinkoiseen aamuun.

Aamiaisen laskeuduttua suunnistimme Kaisaniemenkadulle, mies musiikkiliikkeeseen  ja mie viereiseen Kodin Ykköseen  
Ja näin oli harmonia taattu parisuhteessa, jee!

Stockmannilla tietenkin tuli pyörittyä! Aivan mahtavia alennusmyyntejä ja ihania vaatteita!

Mutta nytpä vain kaikki nuo ihanuudet aina kokoa 36 tai 34, huoh, kuin muisto vain entisestä hoikemmasta elämästä! Toisaalta lohduttavaa, säästyipä rahaa. Ja sekin vielä, että aika monesti nuo nimekkäiden brändien tuotteet on valmistettu osin tekokuidusta ja Kiinassa. Toki Kiina jo paremmassa maineessa. Mutta sen päätin, että nyt saa kyllä turhat herkut jäädä ja liikuntaa lisättävä! Puolikkaaseen Runebergin torttua saa tyssätä vastaisuudessa sokeriset sun muut turhat, tästä päivästä alkain.  

Perjantain iltapäivä tirsojen jälkeen laittauduttiin iltaa varten, tarkoituksenamme suunnistaa  syömään tuttuun mestaan. Eiköhän vain, siinä alkavassa tihkusateessa Keskuskatua kävellessä huomasimme sateenvarjon jääneen! Sateenvarjo oli  jäänyt jo kotiin. Ostin päivällä uuden ja sen seurauksena sääkin selkeni ja sade pysyi poissa koko päivän.  No, selvittiin kuitenkin. Yleensä on menty syömään myöhemmin ja sen myötä pöytäkin järjestynyt aina. Nytpä aikaisemmin iltaa olikin tupa tupaten täynnä eikä yhtään vapaata pöytää. Mutta tuttu tarjoilija vuosien varrelta tarttui lämpimästi käteen ja järjesti meille pöydän muutamassa minuutissa, wola! Aikamoista kuhinaa ja hälinää, mutta vastapainoksi ihan kivaa  meille metsän rauhassa asuville. Ja ruoka taas luotettavan hyvää!

Sitten vielä mukaville ” jatkoille”  Papa Alberttiin. Täyttäpä oli myös siellä, mutta istumaan mahduttiin. Olipa taas rentouttavaa tällainen live-tilaisuus jazz-illassa istuskellen. Kämpille ei sitten kyllä kävellen palattu sateessa ja tuulen vihtoessa, vaan taxilla etuovelta etuovelle.

Siis, kaikkinensa tällaisen onnistuneen miniloman jälkeen on myös tosi kivaa tulla lauantaiksi kotiin ja palata normaaliin arkeen. Etenkin kun mies innostui jo seuraavaa pääkaupunki reissua suunnittelemaan huhtikuulle.

Jospa silloin sitten hyödynnettäisiin joululahja-lahjakortti ja käytäisiin oikein porukalla Kämpin iltapäivä teellä yhdessä.