sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

EILINEN PÄIVÄ MENI JUHLIESSA

Eilinen päivä meni juhliessa. Miehen kaksoistäti ja setä täyttivät 90 vuotta. Aivan upeat juhlat kaikkinensa! Oli vaikuttavaa nähdä juhlijoiden joukossa niin paljon oman kylän ja lähialueen sotaveteraaneja ja lottia. Ja millaista joukkoa! Ihaillen heitä katsoi; arvokkaalta näyttäviä vanhoja herroja juhlapuvuissaan ja vanhoja naisia juhla-asuissaan kunniamerkit rinnassaan. Hämmästyttävää kuinka nuorilta he näyttivät ikäänsä nähden. Heistä kukaan ei tarvinnut kävelykeppiä, rollaattoria tai taluttajaa. Liikkumisen onnistumisen lisäksi myös päät pitivät ja ajatukset sekä puheet ja esiintymiset luistivat. Rima on korkealla meille nuoremmille...
Rippikoulukaveri onnittelee monisäkeisellä runolla - ulkomuistista.
Puhe sujuu ilman papereita hyvin...
Ihana sukuköörimme...
Eilisten juhlien onnistumiseen ja upeaan atmosfäärin vaikutti myös se seikka, että näiden arvokkaiden veteraanivieraiden joukossa oli paljon myös nuoria. Oli liikuttavaa ja koskettavaa aistia se vilpitön lämpö ja arvostus mikä nuoremmista juhlavieraista veteraaniväkeä kohtaan huokui. Heti juhlien avauksessa mainio Jussi-juontaja osoitti huomion vanhemmalle väelle, todeten tuntevansa pientä noloutta seremoniatehtävästään ja heidän mahdollisesti ajattelevan, että
- tuomoselle (40v) pojanklopille on annettu vastuuks`.

Tilaisuuden alussa luettiin Kaijan päiväkirjamerkintöjä 40-luvulta ja näytettiin skriinillä niihin liittyviä kuvia. Luonnollisesti myös sota-ajoilta. Päiväkirjamerkinnät olivat sen aikaisista sotakokemuksista huolimatta myös sen aikaisen, elämänhaluisen ja –möynteisen nuoren naisen merkintöjä. Näin niistä valoittui sodan kauhujen ja kyynelten vastavoimaksi myös samalla nuoruuden ilo, usko ja pelottomuus tulevaan. Hieno kooste sota-ajan nuorten elämästä ja kohtaloista. Saimme jo muutamasta esitetystä päiväkirjamerkinnästä ja kuvasta myötäelää syvästi heidän elämää, näiden rakkaiden iättömien.

Päivänsankaritar kiittää mainioin kevennyksin...

6 kommenttia:

  1. Niinpä. Monet meitä vanhemmat kokeneet sodan kauhut ja äitinikin kaksi kertaa joutui lähtemään pakkoluovutetusta Karjalasta, mutta niin vain on vauhti päällä 84 vuotiaalla että alta pois.

    Siis: Rima on korkealla;-) Sulle ja mulle etc.

    VastaaPoista
  2. Hannele; Juu, tää syntymäpäiväsankari käy vielä uimassa lähes päivittäin, kesällä meressä ja talvisin uimahallissa. Kirjoittelee myös aktiivisesti hyvää tekstiä.

    VastaaPoista
  3. Leena; totta haastat! Kyllä kunnioitan tätä veteraani sukupolvea.
    Nuoremmille heidän kokema alkaa olla jo vierasta ja tuntemattomampaa. Mutta niin vain näytti koskettavan nuorempiakin, kun näkivät näistä vanhoista heidän nuoruudenkuvia ja samalla kuulivat heidän sotakokemuksista.
    Nämä nykypäivän veteraanit ovat niin ihanan myönteisiä ja iloisia. Hieno esimerkki meille siitä, että vaikka ovat sodan kauheuksia ja vaikeuksia joutuneet kestämään, ovat nousseet ja osanneet iloita ja viettää hyvää elämää.

    VastaaPoista
  4. Ihailtavaa, että pitkän ansiokkaan elämän loppuvaiheilla on mahdollisuus juhlia noin kauniisti ja hyvässä kunnossa.
    Itse toivon, että saisin elää loppuun asti terveenä ja itsellisenä. Niin toivovat varmaan kaikki

    VastaaPoista
  5. Arleena; Juu, sankari ihmetteli itse aivan saamaa; kokemaansa voimakasta onnentunnetta. Tällaiset vanhat ovat hyvä esimerkki siitä, että myös kovin iäkkäänä tunnepuoli toimii yhtä voimakkaasti kuin meillä nuoremmilla. Vanhuuden ei tarvitse koteloittaa meitä muista ja elämän iloista.
    Tuo itsellisyys on tosi tärkeä asia. Omatkin > 80 vanhempani pärjäävät vielä kotona vähäisin avuin ja viettävät ihanan sosiaalista elämää, vaikka eivät juurikaan muualla käy. Kännykkä on hieno väline lisätä yhteydenpitoa ja turvallisuutta.
    Me tulevat vanhat elämme tätä netti- ja virtuaaliaikaa joka antaa meille erilaista lisä liikkumismahdllisuutta.

    VastaaPoista