tiistai 10. maaliskuuta 2009

HYVÄ HARMAA PÄIVÄ


Aloitetaan värikkäällä kuvalla, koska päivä itsessään oli harmaa, mutta kaikinpuolin hyvä. Tyttäreltä saatu maalaus pari vuotta sitten. Antaa tuossa keittiön seinällä valoa ja iloa.

Eilen alkoi taas kahdenviikon vapaa. Mutta siitä meni puolipäivää kaupungissa, koulutusta ja asioilla käyntiä. Oli kuitenkin miellyttävää huomata olevansa tietoinen, että ei ole mitään kiirettä - pystyi ottamaan rennosti. Tuttuja tavatessa todella pysähtyi ja kiireettömästi vaihtoi muutamia ajatuksia, hienoa arjenylellisyyttä.



Iltapäivällä alkoi hiljalleen sataa vähän lunta. Ei ole tarpeen kuitenkaan auraaminen. Ilmeisesti eilen näkemästäni keltaisesta kollaasista saatu voimaantuminen kantoivat sitten aamuun ja päivään, sillä niin hyvin aikaansaava olin, että kaikki suunnitellut ikävät siivoustyöt ja vähän enempikin tulivat tehdyiksi. Tein mielenkiintoisia löytöjä ulkovarastosta. Näitä on illalla tarkemmin tutkittava.

Tytär saapui sopivasti lounasaikaan. Teimme harvinaista ruokaa. Poutun grillimakkaroita (1 ja ½ henkeen). Runsaasti salaattia höystettynä Apetina Snack fetajuustolla. Oli välttämätöntä käydä tankkaamassa auto ja samalla teimme kauppareissun. Olipa mukavaa olla oman auton kyydissä tyttären ajaessa. Koko päivä tuntui onnistuneelta.


Kaupasta löysin tämän herkun! Olen varmaan perinyt (edesmenneeltä) mummultani samanlaisen ”keltainenlappu syndrooman” , herkkyyden huomata kaikki alelapulla varustettu ja myöskin heikkouden heti napata se kauppakoriin (vaikka ei tarvetta olisikaan). Muuten en kyllä tällaisia herkkuja hennoisi ostaa. Vanhaan leipään en kuitenkaan koskaan sorru! Lapsuudesta muistan mummun tavan leikata aleleivän alkaneen homekohdan suurpiirteisesti pois ja kehoituksen olemaan nirsoilematta. Rohkaisi vielä homeen ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta , kehaisten hometta vain penisilliinin esiasteeksi. Vanhankerman mummu osasi aivan ihanasti hyödyntää tekemällä maailman parasta kropsua tai ihania krappeluuneja..aah. Näitä herkkuja kaipaa ja rakasta Iita-mummua käy ikävöimään. Joskus käy mielessä, että pitäisi yrittää muistella kuinka hän ne herkut teki ja mitä niihin käytti ja sitten saada sama itse aikaiseksi. En tiedä. Nytpä tuli haikea rakkauden ja ikävän kaiho mummua muistoissa sivutessani.


Iltapäivänokosia ei kerennyt ottaa, kun oli niin paljon mukavaa tekemistä. Sen verran panin vuoteelle pitkäkseni, että uutta lehteä luin. Oli mukava hetki katsella illan hämärtymistä ja kynttilänvaloa. Nyt kyllä alkaa väsyttää.

3 kommenttia:

  1. Kaunis pinkki taulu, piristävä ilopilkku varmaan seinällä.

    Keltaisessa on voimaa, minäkin vilkuilin kollaasia joka kerta, kun sivulla kävin. Tuli ihana kesä mieleen.

    Päätökseni on aika hyvin pitänyt tuon pullan ja leivosten suhteen. Vain silloin ostan tai useimiten leivon, kun vieraita on tulossa. Kaloreita pitää miettiä, kilot meinaavat karata liian ylös.

    Tunnelmallinen kotikuva alla.

    VastaaPoista
  2. minä täällä lukemassa...nostalgisia muistoja tulee nykyisin aika usein mieleen...lieneekö oma ikä siihen yksi syy...

    VastaaPoista
  3. Ikäpä hyvinkin Krisse...

    Kalorithan ne kiusana mielessä Arleena...

    VastaaPoista