tiistai 20. kesäkuuta 2017

JUNAMATKALLA




Junalla matkustelun muutokset; nopeus, hinnat, palvelut ja puitteet, ovat vuosikymmenten aikana kehittyneet ilahduttavan parempaan suuntaan. Enää junassa ei myöskään tarvitse kärsiä huonosti käyttäytyvistä humalaisista saatikka penkin alle nuukahtaneista päihtyneistä. Muutenkin tämän ajan matkaa tekevät tuntuvat entistä paremmin huomioivat muut kanssamatkustajansa. Aikaisemmin tehtiin pääkaupunkireissut  isännän kanssa autolla, yli seitsemän tuntia, nykyään mieluummin junalla, jolla se kestää vain alle neljä tuntia.

Hieman varauksella on aina suhtauduttu junassa matkustaviin lapsiperheisiin, myönnän. Joitain hermoja raastavia kokemuksia kun on ollut vallattomien kersojen ja lepsujen vanhempien suhteen. Siispä sillä kokemuspohjalla mulauttelin isännälle merkitsevästi silmiäni, kun Kokkolasta pääkaupunkiin lähtiessämme junaan asettautui myös äiti kahden pienen tyttärensä kanssa. Nyrpeät ennakkoasenteeni saivat matkan edetessä mukavasti huutia. Äiti vaikutti topakalta, mutta levolliselta sekä läsnä olevalta ja lapset hyväkäytöksisiltä ja fiksuilta. Heidän matkantekoaan, jutteluaan, äidin vastauksia tyttärien kysymyksiin oli kiva seurata. Kuinka ollakaan iPadia ja facebookia selaillessa osui juuri tämä kolumni kohdalle. Ja pitihän näin hyvästä kokemuksesta päästä siihen tuoreeltaan  kommentoimaan.

Eikä tässä vielä kaikki. Paluumatkalla tapahtui vähän samanlainen toisinto, äiti kahden lapsen kanssa. Lapset nyt vanhempia, tyttö ja poika, matkalla Ouluun saakka. Matkanteko sujui heiltäkin mukavasti, väliin eväitä nauttien, laiva on lastattu leikillä ja muilla peleillä. Alkumatkasta saimme vielä viereemme kaksi pikkutyttöä äitinsä kanssa. Sofia ja Viola, aivan ihastuttavia pikkuneitejä, joiden kanssa oli tosi hauskaa ja luontevaa jutella. Jäivät sitten meitä aikaisemmin junasta. Kiitimme heitä lämpimästi tosi kivasta seurasta ja toivotimme oikein hyvää kesää. Herttaisista hymyistään ja kiitoksistaan päätellen uskon vilpittömyytemme välittyneen.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

PIIPAHDETTIIN PÄÄKAUPUNGISSA



Voi kuinka pelkkä viikon mittainen kesäloma voikaan olla antoisa! Kiitos suosiollisen sään vaikkei niin helteisen. Mutta tuo auringonpaisteisten aamujen ja poutaisten päivien jatkumo tuntui limittävän todellisen pitkän kesäjakson. Sain siitä paljon irti sovittamalla tekemiseni sen tasaiseen päivärytmiin. Lomanlopuksi ehdimme piipahtaa vielä pääkaupungissakin. Junanaikatauluja sovittelemalla onnistuimme saamaan yhdenyönreissusta aivan kelpo paketin ja virkistävän irtioton.


Hotellissa laukkua purkaessani huomasin harmikseni unohtaneeni pitkähihaisen paitapuseroni kotiin. Olin siis suorastaan pakotettu hankkimaan uuden tilalle ja rientämään oitis alakerran tavarataloon.
Löysinkin ihanan pellava-puuvillasekoitteisen paidan ja alun harmitus kääntyi iloksi jälleen. Mahdollisten muiden löytöjen varalta oli samalla tietenkin viisasta tsekata myös muiden kerrosten anti.


Isäntä tavalliseen tapaansa kolusi Kaisaniemen kadun musiikkiliikkeessä. Minä mukana, mutta sen viereinen Kodin-Ykkönen oli Anttilan myötä mennyttä joten jatkoin ylös Vuorikatua ja poikkesin jo aikaisemminkin kiinnostustani herättäneeseen Kaisan Kirjastoon. Ihailin upeaa arkkitehtuuria ja sen valoisuutta. Tilavan aulan yhteydessä oli viihtyisä kahvio. 


Oli aikaa tööväillä myös Kaisan Kirjaston viereisen Antikvariaatin kohdalla. Löysin  pari mielenkiintoista kirjaa. Sisälle maksamaan mennessä silmäilin vielä ahnaasti kaikkea näkemääni. Pystyin pitämään pääni kylmänä ja siirtämään syventymisen toiseen kertaan. Kysyin kuitenkin löytyisikö Herman Hessen Lasi Helmipeliä, sitä kun olin joskus verkkokaupoista yrittänyt itselleni haalia. Sattuipa olemaan ja hintakin aivan kohdillaan. 


Tuntui jo aivan johdatukselta ja lomareissun huipennukselta, kun näin vain pääkaupungin katuja maleksiessaan löytää vuosia halajamansa lempiteoksen itselleen ikiomaksi!



Kirjan merkeissä jatkettiin sitten yhdessä Akateemiseen. Ei oikein pysynyt isännän vauhdissa kun puski innoissaan musiikkikirjojen kerrokseen. Löysikin taas paksun opuksen. Itse olin niin Antikvariaatista löytämäni aarteen lumoissa, että en kyennyt kunnolla muita kirjoja katselemaan.

                                                  Muutaman kesän takainen kuva

Helsingin sää oli hyvä kaduilla kuljeskeluun, parasta mitä koskaan näillä reissulla tuulen pysyessä maltillisena. Porukkaa olikin paljon liikkeellä ja kesäterassit kansoitetut hyväntuulisista ihmisistä.

Hotellin sijainti aivan kaupungin keskustassa on hyvä vaihtoehto. Tämä on todettu monesti isännän kanssa kaupunkilomilla. Kävellen kun haluaa kulkea ja nähdä mahdollisimman paljon ympärillä olevaa elämää ja kohteita niin väsy voi vallata vahvankin. Kätevää mennä sitten hotellihuoneeseen vähäksi aikaa huilimaan ja jatkaa hetken kuluttua uusin voimin. 

Iltasta nautittiin tutussa pikku paikassa ja saatiin pöytä ilman varausta. Aina varma ruokapaikka ja hyvä palvelu. 


Helsingin Bulevardilla käyskentely tekee aina niin onnelliseksi.



Eräs kaupungin keidas, Vanha Kirkkopuisto, näkyi täyttyneen suvi-illan bignikin pitäjistä.   


Myös Bulevardin pienet terassit olivat täyttyneet viikonlopun illastajista…

Bulevardia pitkin jatkettiin taas tänne Nauttimaan lasilliset  Chardonnayata ja elävää jazz-musiikkia.



Hyvissä ajoin hyvillä mielin palattiin kortteeriin. Kokipa taas niin jotain nuoruusaikojen ihanaa tunnelmaa kaupungin hämärtyvässä kesäillassa, vielä lämpimien katukivetysten tuoksussa ja kellertyneen iltataivaan hohteessa.


Sama kesäinen keli jatkui seuraavana aamunakin. Mahtavaa aloittaa aamiainen Helsingin kattojen yllä, ulkoterassilla! Paluumatka oli vasta kahdentoista jälkeen, joten meillä oli mukavasti vielä aamusta aikaa kuljeksimiseen ja hankkia tuliaiset naapurin kissanhoitajillemme.

Aamiaiselta palatessa sattui hississä mukava episodi. Hissiin astui lisää väkeä. Eräs lämpimästi hymyilevä nainen kysyi ystävällisesti saisiko antaa minulle hyvän neuvon. Ja heti muistin tavanneeni hänet joskus aikaisemminkin samaisessa hississä. Kerroin muistavani hänet ja toteuttaneeni häneltä saamaani neuvoa ja todenneen sen tepsineen. Luin aikoinaan Kodin Kuvalehdestä hänestä tehdyn jutun, jossa kerrottiin hänen asuvan Hotelli Vaakunassa jo vuosia. Oli todennut sen tulevan edullisemmaksi kuin jossain julkisenpalvelun yksikössä. Nainen kertoi asuvansa edelleen Vaakunassa. Olipa mukavan sykähdyttävä kohtaaminen!

Päätän  reissujuttuni nyt tähän ja kirjoitan myöhemmin vielä matkan toisen osa pelkästään hauskojen junamatkojen vaiheista.

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Münchenissä


 Ajankohtainen kuva müncheniläisen kenkäliikkeen näyteikkunasta. Ihania kaikki, mutta niin kalliita.


Although the weather in Munich was bad, we spent a few wonderful days, short breaks.
Kaikki meni Münchenin matkalla hyvin. Aina tällaisten elämysten ja onnistumisten jälkeen kokee myös valtavaa kiitollisuutta, että on hyvissä voimissa ja että jalat ja pää pelaavat.


Lähdimme liikkeelle tiistaiaamuna ja illalla oltiin jo iltaisenaikaan Münchenissa. Muutama vuosi sitten käytiin päiväseltään Münchenissa ja hengailtiin mm Marienplatzilla sekä piipahdettiin täällä. Torstaina siellä oli iso suljettu tilaisuus, kun Bayern München piti vuosikokoustaan. Tilaisuudesta näytettiin televisiossakin.

Lentoaseman lippuautomaatista ostettiin liput S-bahniin. Vähän siinä pähkäiltiin lippuautomaatilla, kun ei lippuja saatu vaikka isäntä pankkikorttiaan käytti, muttei edes numeroita näpäytellä ehtinyt. Niinpä siihen oitis auttavainen asemavirkailija mies saapui ja totesi toimitun aivan oikein, otti lippuluukkuun pudonneet biletit ja toivotti ystävällisesti mukavaa matkaa ja päivän jatkoa.

Mies mainiona ”matkanjohtajana ja –oppaana” piti muassaan Münchenin  metroreittiä.   Kaikista varatoimistaan huolimatta epäili olevamme väärässä junassa ja varmisti vastapäätäistuvalta rouvashenkilöltä oikean suunnan. Kyllä, oikea juna! Siinäpä sitten kehkeytyi puolentunnin matkanaikana mukavaa ajatusten vaihtoa. Vertailtiin luonnonolosuhteita, suomalaista lyhyttä kesää ja pitkää talvea paikallisiin oloihin. Aika lyhyessä ajassa voi kuulla paljon tuntemattomalta ihmiseltä, kunhan vain avoimin mielin liikkuu. Münchenin vihreyttä ja kevään kehitystä ihaillessani, totesi rouva vielä pari viikkoa sitten olleen parisenkymmentä astetta lämmintä. Eräs rouva käytävän toiselta puolelta puuttui keskusteluun huudahtamalla:   Madridissa 27, kun kävin! Kotoisastipa kaupunkiin matkattiin!

Hotellimme täytti odotukset ja hieman ylikin.Vaikka se sijaitsi keskeisellä paikalla kaikkea, oli se silti sopivasti  sivukadun varrella melulta suojassa. Hyvin saimmekin nukutuksi.


Koleudesta ja sadesäästä huolimatta, ihmisiä liikkui kadulla sankoin joukoin. Varaudumme matkoilla yleensä mahdolliseen vesikeliin ja sateensuojat kuuluvat aina vakiovarusteisiin. Nytpä kävikin niin ikävästi, että oma luotettava sateenvarjoni rikkoutui ja muutamia piikkejä pisti vaarallisesti varjosta esiin. Se sai jäädä hotellin komeroon. On se kumma, kuinka noinkaan isosta kaupungista en onnistunut löytämään uutta mieleistä sateensuojaa rikkoutuneen tilalle. Milloin liki 50€ hintainen tyylikäs suoja tuntui lomabudjettiini nähden liian hintavalta tai halvempi taas sopimattoman väriseltä ja tyylittömältä. Ja toisaalta olikin aika somaa kuljeskella isännän kyljessä sateensuojansa alla.

 
Hyvään matkaan kuuluu ehdottomasti hyvä ruoka! Aikaisemmilta vastaavilta reissulta on karttunut hyviä kokemuksia saksalaisesta ja itävaltalaisesta ruuasta yleensä, makkarat mukaan lukien.
Ilman muuta maassa maantavalla ja kaupungissa kans, joten tyypilliseen paikallistenkin suosimaan ruokapaikkaan menimme!  Itselläni on vahvistunut käsitys saksalaisten tavasta vaalia perinteitä, niin myös ruokakulttuuristaan; ainekset aitoja sekä tuoreita ja annokset tuhteja.


Näillä eväin, tilasin itselle kotitekoiset lihapullat perunamuusilla. Heti ensisuupalan saatua palasin lapsuuteni aikaan, Takalan mummolan ihanan ruuan ääreen. Isäntä otti kevyemmin, kanaa ja salaattia. Sitäpä kokeilin minäkin seuraavana päivänä lounaaksi ja tosi hyvää olikin. Pitääpä ottaa taas Kariniemen kanat kotona käsittelyyn…


Illastettiin myös täällä. Pöytä saatiin hyvältä paikalta ja heti. Päivällä oli syöty kelpo lounas, joten nyt tuli toimeen vähemmällä; pari bratwurstia perunasalaatin ja pienen oluen kera. 


Illallisella aina kankaiset ruokaliinat, mutta että oikein nimikirjaimin mmmh...


Seuraavana iltana samaisessa paikassa illastajia oli enempi ja pöydät täynnänsä väkeä. Niin vain tarjoilija järjesti meille paikat, ohjasi meidät monen kulman ja käytävän jälkeen soman loosin pikku pöytään.




Ajattelin valita keveämmän illallisen, ”vain” ison Mozzarella salaatin. Noh, sehän olikin sitten niin iso ja ihanalle maistuva, että aikomaani Apfelstrudelia  (kiitos Leena-Lumen kun muistutti) 
en harmikseni pystynyt enää edes ajatella. Apfelstudelin kohdalla kävi kuitenkin lopussa hyvin, kerron siitä vielä lisää.


Pitihän sitä myöskin cafeterioissa herkutella, mm täällä.


LAINA KUVA    Täytyypä seuraavalla kerralla huomioida tuo yläpuolella oleva kyltti....

Varsinainen korkeakulttuuri; ooppera, museot tai konsertit eivät tällä reissulla sisältyneet ohjelmaan. Ennen matkaa tutkittiin kyllä konserttivaihtoehtoja, mutta mitään mieleistä ei oikein kolmeen iltaan kolahtanut kohdalle. Yleensäkään ei olla orjallisesti turistikohteita koluttu, ihan vaan omanlaisesti menty. Ja kulttuurinautinnostahan käy jo pelkkä käyskentely Münchenin kaltaisessa keskieurooppalaisessa kaupungissa. Tosinaisen tapaan tykkään shoppailusta ja koluta Galeria Kaufhofin kaltaisissa kohteissa. Mikä tietenkin miehen kannalta voi tuntua rasittavalta, mutta vastavuoroisesti  lupauduin auliisti lähtemään naapurin Veijon suosittelemaan Saturn elektroniikkaliikkeeseen .


Siellä ei tarvinnut kauan haukotella, kun löysimme mielenkiintoisen musiikkiosaston puolelle ja oli kerrankin aikaa tutkia rauhassa runsasta musiikkivalikoimaa.



Niinpä löydettiinkin lempimusaa monta CD-levyä. Loussierin levy löytyi lisäksi Ludwik Beck tavaratalosta.


Pisti mukavasti silmään  suomalaisedustus...

Aina pitää vähän rajojaan kokeilla ja tutustuttiin myös johonkin itselle vieraanpaan, kuten Ludwik Beck tavarataloon.  Ja kun Saturn-liikkeestä ei löytynyt erästä CD-levyä etsittiin sieltäkin ja tutustuttiin musiikkipuotiin. Niinpä mies löysikin lyhyen etsinnän hakemansa, kiva!

Galeria Kaufhofin gourmetita  tehtiin tuliaisostoksia, suklaata ja muuta herkkuja. Tyhjennettiin huoneemme baarikaappi (ei juomalla) ja laitettiin hankinnat sinne kylmään.


Rakkaiden naapureiden kanssa nautittiin tänään päiväkahvilla Münchenin tuomisista ja matkakokemuksista.



Niin, siitä Leena Lumen muistuttamasta Apfelstudelista. Vielä lentoasemalla harmittelin itseäni, kun jäi se nautinto kokematta. Ja vaikka näin siellä kahvilan vitriinissä samaisen herkun rankaisin vain itseäni toheloinnistani kieltämällä sen itseltäni, hoh hoijaa. No, asettaessani sitten näitä Kaufhofin gourmet tuomisiani kotona tarjolle, huomasin, että ostamani ja muhkeaksi pannukakuksi olettamani ostokseni olikin juuri tuota halajamaani Apfelstudelia! Ja pakastimesta löytyi sopivasti myös vaniljajäätelöä, aah!


Eräs aika harmittava takaisku shoppailun suhteen, kun kotona vasta hokasin tästä kuitista missanneeni tämän aika merkittävän kohteen



T.k.maxx  Vastaavanlainen  vakava virhe kävi nyt jo toistamiseen, muutamia vuosia sitten valloissa missasin samaisenliikkeen

No, mutta eiköhän tästä…kiitos Apfelstudel, korvaten tuollaisen menetyksen kevyesti!
 





sunnuntai 1. tammikuuta 2017

VUODEN ALOITUS



On tullut lesottua ettei flunssat vaivaa meikää, mutta kävi kuitenkin ilmi vanhoihin blogipostauksiin palatessa, että lähes joka joulu- tammikuun taitteessa on pientä räkätautia riittänyt. Muutenkin blogisisällön mukaan näyttävät vuodet vaan menneen samaan tapaan; tammikuun kulttuurimatkalla pääkaupunkiin startaten, lumikenkäilyt lähimetsiin  yms.
Ja sehän ei ole lainkaan paha.  



Facebookin vuoksi blogipostauksia on tullut tehtyä viime vuosina harvempaa.
Tämän vuotuiselle  kulttuurimatkalle päästään vasta helmikuun alussa. Siskotapaaminen Tampereella menee nyt sattuneesta syystä edelle. Niin paljon kun joulunaikaa rakastankin ja siitä hurmioidun, tervehdin vuoden alkamista aina suurella ilolla! Tietoisuus kevättä ja valoa kohti menemisestä varmaan vaikuttaa, uskon.


tiistai 29. marraskuuta 2016

SIIHEN AIKAAN KUN SETÄ TELEVISION OSTI



 Siihen aikaan kun  Erkkiperän Juhani-setä television osti,  vuonna 1960…
Yleisradion säännöllinen ohjelmatoimintakin oli alkanut vain pari vuotta aikaisemmin,  1958 teekkarien toimesta.  Meikä oli tuolloin vasta 6 vuotias, alakoulun aloittanut pullukka. TV:ssä tuli tutuksi Lenita Airisto ja Teija Sopanen, vähän myöhemmin komea Heikki Kahila.  Aluksi ohjelma koostui  suurimmaksi osaksi 1950-luvun amerikkalaisista perhe- ja lännensarjoista. Kyllä siinä pikkutyttösenä sai avartavia maailmankuvavaikutteita mahtavan annoksen, tykkään!
Ohjasivatkohan Juhani-sedän mieltymykset myös meidän katselutottumuksia, kun sen aikainen nuorisomusiikki jäi jotenkin katveeseen? Vai eikö niitä edes Suomessa näytetty? Isonsiskon kanssa pidimme erityisesti amerikkalaisista musiikki ja tanssielokuvista ja yleensäkin musiikki ja tanssi viihteestä. Muutenkin kaikesta siihen liittyvästä glamourista. Mustavalkoiset jouluohjelmat ja elokuvat saivat meidät siskon kanssa haltioitumaan, mm  Shirley Temle oli eräs suosikkimme. Pieni pippurinen tyttö toimi meille varmaan oivana esimerkkinä kuinka selviytyä erilaisista vastoinkäymisistä ja kaltoin kohteluista. Muutenkin monet sen aikaiset elokuvat toimivat varmaan satujen tapaan kehittäen empatiakykyä, uskon.










torstai 16. kesäkuuta 2016

KAHDET YHDEN HINNALLA





Löysin ensiksi nämä Gaboren avokkaat, joihin ihastuin. Hinta hilliinnytti ja jatkoin etsimistä, kun oli kerrankin aikaa tutkia sopivia jalkineita ahkerille jaloilleni. Matkoilla ja etenkin kaupunkilomilla on tullut todettua kuinka suuresta merkityksestä kenkien toimivuus onkaan. Ja muutenkin, iän tuomien luun ja muiden vaivojen vuoksi kannattaa kiinnittää kunnon kenkiin huomio. Otan aina matkalle muutamat jalkineet, ne joilla on hyvä kuljeskella vaikka koko päivän ja sitten jotkut fiinimmät joilla illastamaan ja iltaa istumaan. Mutta nytpä noista vuosia palvelleista pari paria alkaa olla loppunsa edellä. Ehjinä ovat vielä pysyneet, mutta virttyneiltä vaikuttavat ja nuupahtaneilta, väritkin väljähtäneet. Turhamaisuuttani en lenkkareita laista, eivät vain miellyttäviltä tunnu, eivätkä hyviltä näytä.


Kahdet yhden hinnalla, kun jätin hintavammat hankkimatta, jee! Gaboren mokkaiset ja DANI GARCIAn pirtsakat avokkaat. Kiva näiden uusien kenkähankintojen, kun ei parane säästää pitämällä hyllyllä, vaan heti jalkaan ja menoksi, niin muokkautuvat sitä nopeammin palvelemaan tarkoitustaan.





tiistai 7. kesäkuuta 2016

LAUKUSTA LÖYTYI





Kesäkassiani penkoessa löytyi Dolce&Gabbana parfyminäyte. Siihen ei liittynyt minkäänlaista muistikuvaa mistä? Pirskotin sitä hieman ranteen sisäpuolelle ja tykkäsin todella. Heräsi uteliaisuus, mistä oikein kyse ja googlattuani tuli tämä ihana video.